Julkaisin vuosi sitten nämä nettisivut ja kirjan ehkäisystä. Haluaisinkin nyt katsoa hieman taaksepäin ja pysähtyä pohtimaan, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Samalla haluaisin rohkaista Sinua tulemaan mukaan tähän projektiin ottamalla minuun yhteyttä, mikäli koet ne teemat tärkeiksi, joista olen kirjoittanut. Voisimme esimerkiksi julkaista sivuillani joitakin teologisia/ lääketieteellisiä vieraskynä-blogeja tai pohtia, miten edistää ihmiselämän kunnioittamista hedelmöittymisestä alkaen. Pyydän myös, että muistaisit minua ja tätä projektia rukouksin. Mitä siis ehkäisyn etiikka -projektista on seurannut? Ehkäisyn etiikka -projekti alkoi oikeastaan jo vuonna 2017, kun eräs myöhemmin minulle läheiseksi tullut ystäväni esitti kysymyksiä ehkäisystä, ja siitä miten luterilaisuudessa suhtaudutaan ehkäisyn käyttämiseen (olin itse silloin vielä luterilainen). Tämä kysymys tuntui minusta hyvin kiinnostavalta ja havaitsin melko nopeasti, millainen tabu aihe oli kristillisissä piireissä. Niinpä lähdin tutkimaan, mitä ehkäisystä oli kirjoitettu ja luin alkuun muutaman kirjan aiheesta (esim. tämä, tämä ja tämä). Yritin perehtyä mahdollisimman erilaisiin kirjoituksiin ja argumentteihin. Melko pian aloin ajatella, että aihe olisi tärkeää nostaa keskusteluun ja ehkäisystä pitäisi kirjoittaa lisää suomeksi. En muistanut, että ehkäisyä olisi käsitelty lainkaan esimerkiksi rippikoulussa, enkä oikeastaan muistanut kuulleeni aiheesta yhtään opetusta seurakunnissa tai hengellisissä tilaisuuksissa, joissa olin käynyt. Tämä oli hätkähdyttävää! Melko pian törmäsin myös katoliseen kirjallisuuteen aiheesta (esim. tämä) ja huomasin, että katolisessa maailmassa avioliitto-, perhe- ja seksuaalietiikka oli sangen selkeää ja siitä opetettiin johdonmukaisesti ja kauniisti. Luin myös paavi Paavali VI:n kiertokirjeen Humanae vitae sekä muita katolisia paimenkirjeitä (esim. tämä). Vuoden 2018 aikana aloin valmistella kirjaa ehkäisystä lähinnä lääketieteen ja elämän alun näkökulmasta. Perehdyin lääketieteellisiin julkaisuihin ehkäisymenetelmien vaikutusmekanismeista kirjallisuuden ja tutkimusten kautta. Tutustuin myös pro-life järjestöjen kannanottoihin aiheesta (esim. tämä ja tämä). Ajattelin, että elämän alun etiikka olisi hyvä lähestymiskulma aiheeseen (vaikkakaan ei mitenkään ainoa tai edes paras mahdollinen), sillä ihmiselämän suojelu on läheinen teema varsinkin monille kristityille. Vuoden 2018 lopulla julkaisin projektini nettisivujen ja pdf-kirjan muodossa, sillä ajattelin, että tämä olisi nopeampi ja helpompi tapa saada kirja mahdollisimman monen saataville verrattuna esimerkiksi omakustanteeseen. Vuosi 2019 alkoi kiinnostavasti, kun kollegani jakoi julkaisuni Lääkärit facebook-palstalle, jossa on jäsenenä 10000 lääkäriä eli noin puolet Suomen lääkäreistä. Liityin itse ryhmään vähän myöhemmin ja huomasin, että postaus oli kerännyt useita satoja kommentteja. Kävimme noin viikon aikana mielenkiintoisen keskustelun ehkäisyn etiikasta kymmenien kollegoideni kanssa. Kommentteja taisi olla parhaimmillaan yli tuhat, mutta osa kommenteista poistettiin. Keskustelusta oli kuitenkin paljon hyötyä itselleni ja olen siitä kiitollinen. Kyseinen keskustelu taisi olla myös vuoden 2019 laajin keskustelu Lääkärit-ryhmässä! Lisäksi Suomen suurin kristillinen blogi Hulluinhuonelainen mainitsi kirjastani lukuvinkillä. Blogi toimi(i) keskustelunherättäjänä/ -alustana vanhoillislestadiolaisuuden sisällä, muttei edusta virallisesti vanhoillislestadiolaisuutta tai sen kattojärjestöä. Ehkä tästä johtuen ehkäisyaiheinen blogi keräsi mukavasti näyttöjä (n. 14 700 eli toiseksi eniten koko blogin historiassa!) sekä valtavasti keskustelua, jota suosittelen vilkaisemaan. Kuluneen vuoden aikana olen jatkanut aiheesta kirjoittamista, sillä ehkäisyn etiikasta muotoutui kirjan lisäksi projekti. Erityisesti artikkeli Vastaus Anssi Simojoen artikkeliin: Lisääntykää ja täyttäkää maa keräsi paljon kommentointia facebookissa. Kirjoituksen taustaksi mainittakoon, että ennen katoliseen kirkkoon liittämistä kuuluin itse noin 13 vuotta Lähetyshiippakuntaan (lyh. LHPK, ent. Luthersäätiö) ja yritin siksi haastaa LHPK:n kunnioitetun teologin ajattelua, joka oli julkaistu LHPK:n vuoden 2018 vuosikirjassa. Leikkimielistä debattia ei kuitenkaan syntynyt, sillä vastapuoli vetosi kiireisiin. Kesällä Hapatusta-tiimi oli minuun yhteydessä ja minulta pyydettiin ilokseni ehkäisyaiheista blogia Hapatukseen. Kirjoitin blogini lääketieteen taustalla olevista erilaisista maailmankuvista, jotka vaikuttavat siihen, miten näyttöön perustuvaa (ns. evidence-based) tiedettä tulkitaan. Naturalistisen maailmankuvan sisällä elämän suojelu sikiämisestä alkaen ei vaikuta välttämättä kovin mielekkäältä, kun taas jumalauskon sisällä elämän koskemattomuuden vaalimiselle on mielekkäämpi pohja, sillä tässä maailmankuvassa ihmisellä on tämän näkyvän todellisuuden ylittävä vastuu teoistaan. Pointtini oli, ettei naturalistinen maailmankuva ole ainoa tulkintavaihtoehto lääketieteelle, vaikka sillä vaikuttaakin olevan ainakin Suomen yliopistoissa melko vahva asema. Myös kristillisessä mediassa kirjoitettiin vuoden 2019 aikana ehkäisystä ja minua haastateltiin Uuden Tien lehtijuttuun aiheesta. Kävin mielenkiintoisen keskustelun toimittaja Karoliina Rauhio-Pokan kanssa, josta vain murto-osa päätyi pieneen osuuteeni jutussa. Lisäksi teeman ympärillä on käynnistynyt ilahduttavasti muutakin liikehdintää. Eräs luterilainen teologiystäväni julkaisi alkuvuodesta kirjan seksuaalietiikasta täällä ja eräs luterilainen lääkärikollegani on aloittelemassa omaa blogiaan täällä, jossa kirjoitukset lähtevät liikkeelle perhesuunnittelun etiikasta. Ehkäpä jatkossa julkaisen joitakin pohdintoja näihin kirjoituksiin liittyen. Pyydän joka tapauksessa, että rukoilisit myös ystävieni projektien puolesta. Olen lisäksi iloinnut niistä yhteydenotoista, joita olen saanut nettisivujeni kautta ulkomaita myöten. Ehkäisyn etiikka -projekti on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita, joista kiitän Jumalaa. Toivon, että olisin voinut olla rohkaisemassa suurperheellisiä arvokkaassa kutsumuksessaan Jeesuksen tiellä, samalla kun yhteiskunnassammekin on alettu ihmettelemään, miksi lapsia syntyy aina vain vähemmän (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Tavoitteeni ei ole moralisoida niitä, jotka käyttävät keinotekoista ehkäisyä, sillä en usko sen auttavan ketään. Tavoitteeni ei ole myöskään sanoa, että osaisin tulkita itse etiikkaa tai Raamattua paremmin kuin joku muu. Sen sijaan tavoitteeni on synnyttää keskusteluja ja sisäisiä pohdintoja. Haluaisin auttaa kristittyjä sisariani ja veljiäni kohti katolista totuutta seksuaalisuudesta, mutta siinä roolini voi olla korkeintaan vain kyseenalaistamassa joitakin rationaalisia esteitä, joita meillä voi olla totuuden näkemiselle. Enkä lisäksi luota arvostelukykyni erehtymättömyyteen, vaan katolisen kirkon opetusvirkaan, sillä olen vakuuttunut, että Jumala johtaa katolista kirkkoa niin, ettei tie taivaaseen suhteellistu. Lopuksi vielä pieni mainos tulevasta. 31.3. olen mukana STI:n (Suomen teologinen instituutti) järjestämässä paneelissa Lapset ovat Herran lahja. Tämä paneeli videoidaan ja se tulee katsottavaksi Youtubeen. Paikan päälle kannattaa kuitenkin tulla, sillä paneelin jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä, sekä keskustella kasvotusten. Tervetuloa siis mukaan! Jos sinulla on herännyt kysymyksiä, olethan rohkeasti yhteydessä! Hyvää Joulua ja Uutta vuotta 2020! Saakoon Kristus syntyä sydämissämme ja perheissämme!
2 Comments
Suomen rokotusohjelmaan tuli vuonna 2013 rokote tytöille HPV:n aiheuttamia infektioita ja näihin infektioihin yhteydessä olevia syöpiä (pääasiassa kohdunkaulan syöpää) vastaan. Lisäksi tänä syksynä aloitettiin kansallinen rokotusohjelma 5-luokkalaisille tytöille. Rokote on tulossa THL:n suosittamana myös pojille, aikaisintaan syksyllä 2020. Mikä on HPV-rokote? HPV eli ihmisen papilloomavirus on yleinen virus, joka tarttuu pääasiassa (yli 95 %:sti) seksikontakteissa (1)(2). Kondomi ei suojaa tartunnalta, sillä tarttumiseen voi riittää pitkäkestoinen intiimi ihokontakti. HPV voi lisäksi tarttua myös synnytyksessä. On myös mahdollista, että HPV tarttuu muuta kautta, esimerkiksi leikkikalujen, vuodevaatteiden tai muun kanssakäymisen välityksellä. Tämä on kuitenkin harvinaista (3)(4). HPV aiheuttaa erilaisia iho- ja limakalvotulehduksia. Esimerkiksi syylät ovat HPV-infektioiden aiheuttamia. Erilaisia HPV-tyyppejä on yli 180. Osa HPV-tyypeistä voi aiheuttaa pitkäkestoisen infektion limakalvolle kuten kohdunkaulaan tai nielun alueelle, ja tämä on yhteydessä syövän kehittymiseen. Yksistään HPV-infektio ei kuitenkaan riitä syövän kehittymiseen, vaan tarvitaan myös muita riskitekijöitä, kuten tupakointi tai alkoholin käyttö. Tietyt suuren riskin HPV-tyypit ovat kuitenkin merkittävä riskitekijä erilaisten syöpien kehittymisen taustalla. HPV-rokotteella pyritään siis estämään HPV-infektion tarttuminen ja pitkäkestoisen infektion syntyminen. Rokotteen kautta elimistö kehittää vasta-aineita virusta vastaan, ja näin elimistön puolustusjärjestelmä saa merkittävän lisäedun puolustautuessaan virusta vastaan, jos se siihen törmää. Rokotteen antama suoja ei ole kuitenkaan täydellinen. Lisäksi rokote ei suojaa jo kehittynyttä infektiota vastaan, eikä rokote anna suojaa kaikilta eri HPV-tyypeiltä. THL:n mukaan HPV-rokotteen aiheuttamat haitat ovat tavanomaisia rokotehaittoja, kuten pistokohdan kipu, lämpöily, nivelsäryt tai pyörtyminen. Vakavat haitat, kuten anafylaktinen reaktio, ovat THL:n mukaan harvinaisia. Lisäksi HPV-rokotteen yhteyttä autoimmuunisairauksiin on spekuloitu. Onko rokote ratkaisu? THL:n raportin mukaan HPV-rokote sisältää suhteellisen vähän haittoja ja sillä pystytään estämään syöpää, jonka leviäminen liittyy pääasiassa vapaaseen seksuaalikäyttäytymiseen. Tilastollisesti tämä vaikuttaa eniten naisten kohdunkaulan syöpään, mutta hieman myös muihin syöpiin, kuten suuontelon, nielun ja kurkunpään syöpiin (5). Kaikkien näiden syöpien synnyssä HPV:n merkitys ei ole välttämättä niin selkeä. Lisäksi poikien rokottaminen vähentää ns. laumavaikutuksen ja rokotekattavuuden kautta myös tyttöjen kohdunkaulan syövän riskiä. Miten paljon rokotteesta on hyötyä varsinaisesti pojille itselleen, on toinen kysymys. Tämä on myös eettinen kysymys, sillä hoidon perusteita arvioitaessa, tulisi hoidosta olla hyötyä ennen kaikkea rokotettavalle itselleen, sillä mahdolliset haitat tulevat kuitenkin aina hänelle itselleen. Lääketieteen ja kirurgian tohtorin, naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin ja gynekologisen syöpätautiopin dosentin Ervo Vesterisen mukaan täydellinen selibaatti olisi kuitenkin varmin tapa välttyä HPV-tartunnalta (6). Ja jos seksiä harrastaa, turvallisia olisivat Vesterisen mukaan vain ne kumppanit, jotka eivät ole olleet seksikontakteissa muiden kanssa. Onko HPV-rokote epäluottamuksen osoitus nuoria kohtaan? Sukupuolitaudit, HPV-infektio ja sen liitännäissairaudet mukaan lukien, ovat ensisijaisesti seurausta seksuaalisesta vapautumisesta, mikä kasvoi maailmanlaajaksi ongelmaksi erityisesti 60-luvun seksuaalivallankumouksen myötä. HPV-rokote ei siksi ole mielestäni tämän ongelmien alkusyyn hoitamista, vaan seksuaalisesta vapautumisesta johtuvien seurausten vaimentamista. Toki tämäkin työ on tärkeää. On silti eettisen pohdinnan arvoista, millaisessa yhteiskunnassa elämme, jos jo 5-luokkalaiset tytöt (ja kohta pojat) pitää rokottaa seksitauteja vastaan. Eikö meillä ole muuta vaihtoehtoa? Näyttää siltä, että perinteiset kristilliset seksuaalieettiset arvot ovat pitkälti kadonneet yhteiskunnastamme ja jopa kristittyjen keskuudesta. Oletamme jo valmiiksi, ettei kukaan odota seksin aloittamista avioliittoon yhdelle ainoalle elinikäiselle kumppanille. Oletamme jo valmiiksi, että seksuaalinen pidättäytyminen on mahdotonta, ja käytämme yhteiskunnassamme huomattavia varoja seksuaalisen vapauden aiheuttaman tulipalon sammuttamiseen ilman että pohdimme, miksi täällä palaa? Oletamme jo valmiiksi nuorista, kuten eräs kollegani totesi, että "ne panee joka tapauksessa". Siksi kouluterveydenhoitajan vastaanottotila pursuaa ehkäisymainoksia tienä "turvalliseen ja vastuulliseen seksielämään." Siksi rokotamme nuoret seksitauteja vastaan. Siksi tarjoamme ilmaista ehkäisyä jne. Koen, että taustalla on suuri epäluottamus nuoria kohtaan. Näemme nuoret - anteeksi provosoiva ilmaisu - kuin eläiminä, jotka eivät voi olla tyydyttämättä seksuaalista viettiään. Sen sijaan, että astuisimme heidän rinnalleen opettamaan heille vastuullista seksuaalietiikkaa, vastakkaisen sukupuolen kunnioittamista kokonaisena persoonana ja oman itsekkyyden hallitsemista, me tarjoamme nuorille helppoja keinoja elää "turvallisesti" seksuaalisessa moraalittomuudessa. Lisäksi tarjoamamme hoito ei ole totta: hormonipillerit eivät oikeasti suojaa teiniraskauksilta ja aborteilta, eivätkä kondomit ja rokottaminen suojaa sukupuolitaudeilta. Sen sijaan nämä hoidot ovat pahimmillaan bensaa vapaan seksuaalisuuden tulimereen ja ongelmat paisuvat. Mutta luottamus on kuitenkin ihmissuhteiden rakentumisen perusta. Jos emme luota nuoriin, etäisyytemme heihin kasvaa. Mikä ratkaisuksi? Ajattelen, että ratkaisu ongelmien alkusyyhyn ei löydy HPV-rokotteesta, sillä ongelma on ennen kaikkea ideologinen. Voisimme myös miettiä, ottaisimmeko itse HPV-rokotteen, jos meillä ei vielä ole vaarallista HPV-tyyppiä elimistössämme? Mitä ajattelisimme, jos esimerkiksi terveydenhoitaja markkinoisi meille rokotetta seuraavasti: "Sinun kannattaa ottaa rokote, sillä 50 % avioliitoista päättyy eroon ja pettäminen on yleistä. Voit saada taudin keneltä tahansa tulevaisuuden kumppaniltasi ja myös levittää sitä tuleville seksikumppaneillesi. Ole siis vastuullinen ja ota rokote." Aion suositella, sekä isänä että lääkärinä, omille lapsilleni, en ainoastaan hyvää rokotetta välttää vaarallista HPV-infektiota, vaan lääketieteellisesti parasta tapaa onnelliseen ja terveeseen elämään: itsensä säästämistä yhdelle ainoalle elinikäiselle kumppanille ja vapaista seksisuhteista pidättäytymistä. ---------------------------- (1) Ervo Vesterinen, Papa-kokeen kertomaa, Edita, 2004, s. 68. (2) Tulisiko poikien HPV-rokotusten olla osana kansallista rokotusohjelmaa? Työryhmän loppuraportti, linkki, s. 8-9. (3) Ervo Vesterinen, Papa-kokeen kertomaa, Edita, 2004, s. 68. (4) Possible non-sexual modes of transmission of human papilloma virus, Sasidharanpillai S. ym. 6. Feb 2017, The Journal of Obstetrics and Gynaecology Research, linkki. (5) Tulisiko poikien HPV-rokotusten olla osana kansallista rokotusohjelmaa? Työryhmän loppuraportti, linkki, s. 66. (6) Ervo Vesterinen, Papa-kokeen kertomaa, Edita, 2004, s. 144. Pietarinaukio: 5.9.1979, luento 1, s. 7-8, paavi Johannes Paavali II. Referoiden. Perhe on ollut alusta asti ihmiselämän ja kristinuskon fundamentti. Johannes Paavali II (JP II) kiinnittää Jeesuksen opetuksissa huomiota siihen, että puhuessaan perheestä ja avioliitosta Jeesus viittasi usein alkuun. Paavi esittääkin kysymyksen: Mitä alku tarkoittaa? Mihin alkuun Jeesus viittaa? Jeesus puhui usein fariseusten kanssa. Kerran he esittivät hänelle kysymyksen avioliiton purkamattomuudesta: Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. (Matt. 19:3-8) JP II huomaa, ettei Jeesus vastannut samalla tasolla kuin häneltä kysyttiin. Hän vältti juridis-kasuistisen vastakkainasettelun. Sen sijaan Jeesus viittasi kahdesti alkuun. Jeesus palasi Genesiksen luomiskertomukseen alkuna. Hän lainasi Genesistä ensin lyhennettynä. Alkuperäinen jae kuuluu: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." (1. Moos. 1:27). Sen jälkeen Jeesus lainasi Genesistä lähes identtisesti: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Moos. 2:24). JP II tähdentää, että lainaamalla Genesistä lähes identtisesti, Jeesus antoi tälle jakeelle jopa entistä normatiivisemman merkityksen. Ja Jeesus meni vielä pidemmälle. Hän lisäsi: "Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt. 19:6). JP II nostaa esille, että ratkaiseva kohta Jeesuksen sanoissa on "älköön ihminen erottako." Jeesus siis opettaa, että Genesiksen avioliitto-opetuksessa perustavanlaatuista on juuri avioliiton ykseyden purkamattomuus. Jeesus vahvisti näin Jumalan alussa asettaman ikuisen lain. Hän tukeutui Lainantajaan viemällä kuulijansa alkuun. Tämä on JP II:n mukaan myös meidän tehtävämme tänään. Alku ei ole muuttunut vähemmän tärkeäksi. Se on yhä voimassa. OMA POHDINTA: Avioerotilastot kohoavat Suomessa ja länsimaissa. Myös kristittyjen avioliittoja päätyy eroon. Tämä on surullinen ja yhteiskunnan hyvinvointia rikkova asia. Seuraukset tulevat myös niiden lasten kannettaviksi, jotka elävät avioerojen mukanaan tuomassa rikkinäisyydessä (Artikkeli: Lapsi ei unohda vanhempiensa eroa). Jeesuksen opetuksille avioliiton purkamattomuudesta, lähimmäisen rakastamisesta ja itsensä kieltämisestä olisi todella tarvetta. Jos ihminen yrittää erottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt, ei siitä seuraa useinkaan onnea ja siunausta. Jumalan tahto ei ole mielivaltainen sääntökokoelma vaan tie Jumalan yhteyteen. Samalla se on myös tie sisäiseen onneen ja rauhaan. Itseäni puhuttelee katolisen kirkon opetus avioliiton purkamattomuudesta. Pätevästi solmittua avioliittoa ei voida purkaa (KKK, s. 573-574): 2382. Kastettujen katolilaisten keskenään ”pätevästi solmimaa ja yhdynnässä toteutunutta avioliittoa ei mikään inhimillinen mahti voi millään perusteella purkaa; sen tekee yksin kuolema” (s. 573) 2384. Avioero on raskas rikos luonnollista lakia vastaan. Avioero yrittää rikkoa aviopuolisoiden vapaasti solmiman sopimuksen elää yhdessä aina kuolemaan asti. Avioero vahingoittaa sitä pelastuksen liittoa, jonka merkki sakramentaalinen avioliitto on. Uuden suhteen solmiminen laajentaa repeämää, vaikka maallinen oikeus hyväksyisikin sen. Uuden avioliiton solminut aviopuoliso elää siten jatkuvassa, julkisessa aviorikoksessa. (s. 574) Katolinen kirkko kunnioittaa avioliiton pyhyyttä ja suurta arvoa Jumalan silmissä. Jumala ottaa avioliiton solmimisen niin tosissaan, että hän sitoutuu siihen, vaikka ihminen joskus horjuisikin aviolupauksessaan. Tämä on minusta turvallinen ajatus. |