Avioliiton ykseys ja purkamattomuus

Pietarinaukio: 5.9.1979, luento 1, s. 7-8, paavi Johannes Paavali II. Referoiden.

​Perhe on ollut alusta asti ihmiselämän ja kristinuskon fundamentti. Johannes Paavali II (JP II) kiinnittää Jeesuksen opetuksissa huomiota siihen, että puhuessaan perheestä ja avioliitosta Jeesus viittasi usein alkuun. Paavi esittääkin kysymyksen: Mitä alku tarkoittaa? Mihin alkuun Jeesus viittaa?

Jeesus puhui usein fariseusten kanssa. Kerran he esittivät hänelle kysymyksen avioliiton purkamattomuudesta:

Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. (Matt. 19:3-8)

JP II huomaa, ettei Jeesus vastannut samalla tasolla kuin häneltä kysyttiin. Hän vältti juridis-kasuistisen vastakkainasettelun. Sen sijaan Jeesus viittasi kahdesti alkuun.

Jeesus palasi Genesiksen luomiskertomukseen alkuna. Hän lainasi Genesistä ensin lyhennettynä. Alkuperäinen jae kuuluu: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." (1. Moos. 1:27). Sen jälkeen Jeesus lainasi Genesistä lähes identtisesti: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Moos. 2:24). JP II tähdentää, että lainaamalla Genesistä lähes identtisesti, Jeesus antoi tälle jakeelle jopa entistä normatiivisemman merkityksen.

Ja Jeesus meni vielä pidemmälle. Hän lisäsi: "Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt. 19:6). JP II nostaa esille, että ratkaiseva kohta Jeesuksen sanoissa on "älköön ihminen erottako." Jeesus siis opettaa, että Genesiksen avioliitto-opetuksessa perustavanlaatuista on juuri avioliiton ykseyden purkamattomuus.

Jeesus vahvisti näin Jumalan alussa asettaman ikuisen lain. Hän tukeutui Lainantajaan viemällä kuulijansa alkuun. Tämä on JP II:n mukaan myös meidän tehtävämme tänään. Alku ei ole muuttunut vähemmän tärkeäksi. Se on yhä voimassa.

​
OMA POHDINTA:

Avioerotilastot kohoavat Suomessa ja länsimaissa. Myös kristittyjen avioliittoja päätyy eroon. Tämä on surullinen ja yhteiskunnan hyvinvointia rikkova asia. Seuraukset tulevat myös niiden lasten kannettaviksi, jotka elävät avioerojen mukanaan tuomassa rikkinäisyydessä (Artikkeli: Lapsi ei unohda vanhempiensa eroa). Jeesuksen opetuksille avioliiton purkamattomuudesta, lähimmäisen rakastamisesta ja itsensä kieltämisestä olisi todella tarvetta.

​Jos ihminen yrittää erottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt, ei siitä seuraa useinkaan onnea ja siunausta. Jumalan tahto ei ole mielivaltainen sääntökokoelma vaan tie Jumalan yhteyteen. Samalla se on myös tie sisäiseen onneen ja rauhaan.

Itseäni puhuttelee katolisen kirkon opetus avioliiton purkamattomuudesta. Pätevästi solmittua avioliittoa ei voida purkaa (KKK, s. 573-574):

2382. Kastettujen katolilaisten keskenään ”pätevästi solmimaa ja yhdynnässä toteutunutta avioliittoa ei mikään inhimillinen mahti voi millään perusteella purkaa; sen tekee yksin kuolema” (s. 573)

2384. Avioero on raskas rikos luonnollista lakia vastaan. Avioero yrittää rikkoa aviopuolisoiden vapaasti solmiman sopimuksen elää yhdessä aina kuolemaan asti. Avioero vahingoittaa sitä pelastuksen liittoa, jonka merkki sakramentaalinen avioliitto on. Uuden suhteen solmiminen laajentaa repeämää, vaikka maallinen oikeus hyväksyisikin sen. Uuden avioliiton solminut aviopuoliso elää siten jatkuvassa, julkisessa aviorikoksessa.​ (s. 574)

Katolinen kirkko kunnioittaa avioliiton pyhyyttä ja suurta arvoa Jumalan silmissä. Jumala ottaa avioliiton solmimisen niin tosissaan, että hän sitoutuu siihen, vaikka ihminen joskus horjuisikin aviolupauksessaan. Tämä on minusta turvallinen ajatus.

---