 Jokainen kristitty on kutsuttu seuraamaan Jeesusta elämässään. "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias", Jeesus opetti. Mutta mitä Jeesuksen seuraaminen sitten käytännössä on? Lyhyt vastaus on imitatio Christi. Se tarkoittaa Jeesuksen esikuvan seuraamista, Jeesukseen samaistumista ja jopa Jeesukseksi tulemista. Tämä ei ole pelkkää ulkoista Jeesuksen imitoimista, sillä kyseessä täytyy olla sisäisen muutoksen, jotta Jeesuksen seuraaminen olisi rehellistä ja aitoa. Niinpä Jeesuksen seuraaminen on sydämen muutosta kohti Kristuksen sydäntä. Tämä on sydämen muutosta kivisydämestä kohti lihasydäntä, joka kykenee rakastamaan kuin Jeesus. Juuri rakkaus on imitatio Christin päämäärä. "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne." Joh 13:34. Rakkaus on passio eli intohimo. Se on hyvän tekemisen polttoainetta. Jumala on rakkaus ja Hän rakastaa aina luomaansa ihmistä, vaikka tämä olisi langennut syntiin. Tämä tulee ilmi Jeesuksen elämässä ja kuolemassa, sillä Jumala syntyi Jeesuksessa ihmiseksi silloin, kun vielä olimme syntisiä. Kaiken takana on Jumalan pohjaton ihmisrakkaus. Imitatio Christi kutsuu meitä rakastamaan kuin Kristus. Miten Kristus sitten rakasti? Hän rakasti antamalla henkensä ystäviensä edestä. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13. Tätä on täydellinen rakastaminen. Mutta miten tämä liittyy vanhemmuuteen? Jeesushan eli selibaatissa. Hänhän oli naimaton. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, mikä on kutsumus, vaan rakkaudesta. Avioliitto ja naimattomuus ovat erilaisia kutsumuksia, mutta molempien kutsumusten malli ja esikuva on rakastaa, kuten Kristus rakasti. Tämä on itsensä uhraamista lähimmäisensä edestä jopa kuolemaan asti. Avioliitossa lähimmäisiä ovat puoliso ja lapset - sekä syntyneet että tulevat. Selibaatissa lähimmäisten kirjo voi olla paljon laajempi. Molemmissa kutsumuksissa Jeesuksen seuraajat tunnistetaan Jeesuksen rakkaudesta: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35. Entä miten tämä kaikki liittyy lasten saamiseen? Miten itsensä uhraava rakastaminen liittyy lapsiin ja ehkäisyyn? Katsotaanpa seuraavaksi minkälaisten syiden vuoksi ihmiset estävät lasten saamista. Kommentit on koottu Iltalehden artikkelista 21.5.2018. "Lapsi ei kiinnosta, koska koen, että se on minulta itseltäni pois. En näe saavani lapselta mitään sellaista, että olisin valmis jättämään jotain omasta elämästäni ”tauolle”. Mies tietää tilanteen ja on alkanut pikku hiljaa myös ymmärtämään asioiden laidan. On mukava nukkua hyvät yöunet, harrastaa ja matkustella ilman, että täytyy miettiä vastuuta muista. Vaipparalli, itkut, sairastelut ja valvominen ei todellakaan kiinnosta." "Haluan elää itsenäisesti vapaana, mennä minne haluan ja tehdä mitä haluan ilman kahleita." "Nykyaikana opinnot ja uralle pääsy kestävät niin kauan, että on lähes mahdotonta tehdä lapsia parikymppisenä, ellei ole valmis uhraamaan urastaan." "Aion pysyä vapaaehtoisesti lapsettomana, koska tämä maailma on menossa ilmastonmuutoksineen ja järkyttävine ympäristötuhoineen siihen suuntaan, että ei täällä homo sapiens pysty edes elämään parin sadan vuoden kuluttua. Vain itsekkäät ja täysin vastuuttomat ihmiset hankkivat nykypäivänä lapsia." Myös Väestöliiton Perhebarometrin 2017 mukaan yleisimpiä syitä lasten saamisen estämiseen olivat oma ura, oma elämäntyyli ilman lapsia ja se, että moni muu asia tuntuu kiinnostavammalta kuin lapsiperhearki. Ilmastonmuutokseen viitaten lasten saamista on pidetty jopa itsekkäänä ja vastuuttomana. Miksiköhän ihminen on kuitenkin luotu sellaiseksi, että avioliitossa eläessään lapsia syntyy normaalitilanteessa jopa yli kymmenen, jos hän ei tee jotakin estääkseen tätä tapahtumasta? Onkohan tämä vain ikävä luonnonlaki vai voisiko tällä olla jotakin tekemistä imitatio Christin kanssa? Onko lisääntyminen jotenkin alhaista ja primitiivistä ihmisruumiin toimintaa ja ehkäiseminen taas jotakin, joka nostaa ihmisen luonnon yläpuolelle vastuullisena ja järjellisenä olentona? Kun tulkitsen yllä mainittuja syitä estää lasten saamista, ovat nämä syyt minusta pohjimmiltaan melko itsekkäitä. Itsekkyydellä tarkoitan sitä, että niissä asetetaan oma etu toisen (tässä tapauksessa oman tulevan lapsen) edun edelle. Niistä on vaikeaa tai jopa mahdotonta tunnistaa Kristuksen rakkautta, joka uhraa itsensä ja koko elämänsä lähimmäisensä edestä. Niistä on myös vaikeaa tunnistaa sellaista nöyryyttä, joka jättää itsensä ja koko elämänsä Jeesukselle ja sanoo: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet." Imitatio Christi on Kristuksen esikuvan tavoittelemista omassa elämässä. On selvää, että tässä olemme vajaita ja keskeneräisiä. Keskeneräisyyden ei tulisi kuitenkaan olla se olotila, johon tyydymme. Jeesus opetti: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Tätä tehtävää varten tarvitsemme Kristuksen armoa. Vain Jumalan armon avulla tämä on meille mahdollista. Kun pyydämme Jumalalta armoa tullaksemme paremmiksi kristityiksi tai Kristuksen kaltaisiksi opetuslapsiksi, Hän ei taida useinkaan muokata meitä yliluonnollisesti kohti tätä päämäärää. Sen sijaan "vaipparalli, itkut, sairastelut ja valvominen" voivat olla juuri se armo, jonka kautta voimme kasvaa kohti Kristusta. Lapset voivat olla juuri se risti, jonka kautta imitatio Christi voi alkaa enentyä meidän sydämissämme. Älkäämme siksi pelätkö ottaa ristiämme ja seurata Jeesusta! Millaista on siis vanhemmuus Jeesuksen esimerkin mukaan? Millaista on aviorakkaus Jeesuksen esimerkin mukaan? Mitä on Kristuksen kaltaiseksi tuleminen isänä ja äitinä? Katso Kristuksen kasvoja, mietiskele Häntä ristin tiellä, tunne Hänen rakkautensa meitä kohtaan, koe Hänen tuskansa, kun hän meni ristille meidän tähtemme. Lopuksi pyydä Häneltä uskoa, toivoa ja rakkautta, ja "mene ja tee sinä samoin." Luuk. 10:37. 
0 Kommentit
 Mitä yhteistä on keinotekoisella ehkäisyllä ja sukupuolen vaihdoshoidoilla? Äkkiseltään voisi ajatella, ettei mitään, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että yhteyttä voidaan nähdä paljonkin. Tällä kirjoituksellani pyrin lyhyesti osoittamaan, ettei ole johdonmukaista vastustaa sukupuolen vaihdoshoitoja, mutta kannattaa keinotekoista ehkäisyä. Sen sijaan, mikäli keinotekoisen ehkäisyn ajatellaan olevan sallittua ihmisruumiin käyttöä, pitäisi sukupuolen vaihtaminenkin nähdä sallittuna.
Keinotekoisen ehkäisyn ja sukupuolen vaihtamisen yhteys on siinä, että molemmissa ihminen muokkaa oman ruumiinsa funktioita eli toimintoja toiveitaan vastaaviksi. Sukupuolen vaihdoshoidoissa ihminen manipuloi ja muokkaa ruumiinsa toimintoja alkuperäisestä luomisjärjestyksestä kohti jotakin muuta. Häntä motivoi tähän omat toiveensa siitä, mitä hänen ruumiinsa tulisi olla. Hän siis valitsee itse mitä funktioita hänen ruumiillaan tulisi olla ja tämän jälkeen hän työstää omaa ruumistaan kohti omaa ajatustaan ruumiinsa ihannekuvasta muun muassa hormonien ja leikkaushoitojen avulla. Entä miten tämä liittyy keinotekoiseen ehkäisyyn? Siten, että myös keinotekoisessa ehkäisyssä ihmisellä on jokin käsitys siitä, miten hänen ruumiinsa tulisi toimia. Kun tähän käsitykseen ei kuulu lisääntyminen, niin erilaisten hormonihoitojen ja leikkaushoitojen (miehen ja naisen sterilisaatio) avulla hän alkaa muokata omaa ruumiistaan – ja sen biologisia toimintoja – kohti omaa käsitystään ruumiinsa ihannekuvasta. Tähän häntä motivoi omat toiveensa siitä, miten hänen ruumiinsa tulisi toimia. Keinotekoisessa ehkäisyssäkin on kysymys siitä, että ihmisruumiin toimintoja manipuloidaan alkuperäisestä luomisjärjestyksestä kohti jotakin muuta. Tärkeä kysymys on, onko luomisjärjestys pyhä vai saako sitä manipuloida? Onko ihmisruumis pyhä vai saako sen funktioita muokata tahtomallaan tavalla? Jos vastaamme, että ihmisen tulee kunnioittaa luomisjärjestystä eli sitä, että mies on luotu mieheksi miehuuteen liittyvine ominaisuuksineen ja nainen naiseksi naiseuteen liittyvine ominaisuuksineen, ei ole johdonmukaista hyväksyä keinotekoista ehkäisyä, mutta vastustaa sukupuolen vaihtamista. Miehuuteen liittyy olennaisesti luomisessa annettu kyky lisääntyä naisen kanssa. Samoin naiseuteen liittyy olennaisesti kyky lisääntyä miehen kanssa. Jos miehuuteen ja naiseuteen liittyviä luomisjärjestyksen mukaisia ominaisuuksia ei ole lupa manipuloida joksikin muuksi, on ehkäisy tästä näkökulmasta yhtä väärin kuin sukupuolen vaihtaminen, mikäli siis ajattelemme, että sukupuolen vaihtaminen on väärin. Monesti ehkäisykeskustelussa vedotaan siihen, ettei Raamattu kiellä riittävän selvästi ehkäisyä, ja siksi se olisi ehdonvallan asia. Tähän liittyen voidaan yhtä hyvin sanoa, ettei Raamattu kiellä myöskään sukupuolen vaihtamista miehestä naiseksi tai toisin päin. Jumala luo kyllä ihmisen mieheksi ja naiseksi, sekä kehottaa heitä lisääntymään, mutta jos olemme jo hyväksyneet, että lisääntymiskäsky on pelkkä optio, ja että miehuutta sekä naiseutta saa muokata omien toiveidensa mukaan muun muassa lisääntymiskyvyttömiksi, on meidän mahdotonta perustella, miksi pitäisimme sukupuolen vaihtamista enää vääränä. Samalla tavalla se on ihmisruumiin manipuloimista hormonein ja leikkauksin, kuten keinotekoinen ehkäisy. Lisäksi tuo manipuloiminen liittyy samalla tavalla ihmisen seksuaalisiin ja sukupuolisiin funktioihin. Ehkäisyyn ja sukupuolen vaihdokseen liittyvät eettiset kysymykset liittyvät oleellisesti Jumalan luomiin päämääriin luomakunnassa eli luomisjärjestykseen. Pyhityksen sanotaan olevan sitä, että ihminen tulee todella itsekseen Jumalan kuvana sellaiseksi kuin Jumala on hänet luonut ja tarkoittanut. Jos pidämme lisääntymistä miehen ja naisen seksuaalisuuden luonnollisena funktiona, on meidän vaikea yhdistää ehkäisyä ja pyhitystä ruumiin teologian näkökulmasta. Jos ihmisruumis on tarkoitettu kirkastamaan Jumalan tarkoittamia päämääriä ja funktioita luomakunnassa, on meidän vaikeaa yhdistää tähän kokonaiskuvaan ihmisruumiin toimintojen manipuloimista ei-alkuperäisiksi keinotekoisen ehkäisyn tai sukupuolen vaihdoshoitojen kautta. Mielestäni vastaus oikeaan ihmiskuvaan piilee siinä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Näin ollen hänen pyhityksellään voi olla vain yksi suunta – Jumala. Pyhitys on Jumalan kuvan enenemistä ihmisessä eli Paavalin sanoin Kristuksen elämistä ihmisessä. Kristus on täydellinen Jumalan kuva, sillä hän on itse Jumala. Näin ollen kysymys pyhityksen näkökulmasta on, voiko Kristus kasvaa ehkäisyn tai sukupuolen vaihdoshoitojen kautta ihmisessä? Voiko ihminen kirkastaa näiden luomisjärjestystä muokkaavien tekojen kautta omaa ruumiillisuuttaan Jumalan kuvana, kuten Jumala on tarkoittanut ja on pyhityksen päämäärä? Mitä sinä vastaisit? |
RSS-syöte