 Haastettelin kummiani Toni Blaytä hänen perheestään, lähetystyöstä ja katolisesta liikkeestä nimeltä Neokatekumenaalinen tie. Tonin perhe on rohkaiseva esimerkki evankeliumin voimasta, kutsumuksesta ja ilosta. Keitä olette? Olemme espanjalainen perhe, ja meillä on kymmenen lasta. Vaimoni Ana ja minä menimme naimisiin melkein yhdeksäntoista vuotta sitten. Olen työskennellyt luokanopettajana yhdeksän vuotta alakoulussa, ja vaimoni Ana on lastentarhaopettaja. Hän on työskennellyt sellaisena viisitoista vuotta. Ennen opettajan työtä työskentelin rakennusalalla rakennusvalvojana. Miksi teillä on niin paljon lapsia? Mikä on ilonne salaisuus? Jokainen lapsemme on Jumalan lahja, olemme hänen kanssaan luojia. Meille mahdollisuus elää avioliiton kutsumusta kirkossa on ollut suuri lahja. Haluamme toivottaa lapset tervetulleiksi, jotka Jumala on suunnitellut perheellemme ilmaiseksi. Kirkossa avioliitto uusitaan joka päivä. Me emme pysty rakastamaan niitä, jotka asuvat kanssamme, lähimmäisiämme. Mutta anteeksiannon pyytäminen, sovinto ja aloittaminen joka päivä alusta on suuri lahja, jonka olemme saaneet kirkolta, koska Kristus on kärsinyt, kuollut ja noussut ylös puolestamme, syntiemme ja pelastuksemme puolesta. Kun voit todella kokea, että Kristus rakastaa sinua ja olet kokenut, että hän on antanut sinulle anteeksi, voit todella alkaa rakastaa toisia - vaimoasi, lapsiasi. Meillä on ollut paljon tuskaa ja kärsimyksiä, mutta lopulta Jumala nousee kuolleista pelastuksemme vuoksi. Miksi anteeksianto on läsnä perheessämme? Meillä on vahva kokemus rakkaudesta Jeesukseen Kristukseen. Se ei johdu ansiostamme tai vahvuuksistamme, koska vaimoni ja ennen kaikkea minä olemme hyvin heikkoja. Se johtuu siitä, että Kristus on tullut tapaamaan meitä, osoittamaan meille ilmaista rakkauttaan. Tästä kiitollisuudesta Herralle ja hänen osoittamastaan armosta tarjosimme itsemme missioon eli lähetystyöhön. Haluamme näyttää tätä rakkautta ihmisille, jotka elävät ilman toivoa, ilman kokemuksia sitä, että kukaan on rakastanut heitä.  Mikä on Neokatekumenaalinen tie (lyh. Tie)? Vaimoni ja minä olemme molemmat kasvaneet katolisessa kristillisessä perheessä. Olemme lisäksi jo pitkään kuuluneet katolisen kirkon liikkeeseen, jota kutsutaan ”Neokatekumenaaliseksi tieksi” (lyhyesti Tieksi). Siinä elämme uskomme todeksi noin 16 veljen ja sisaren pienessä yhteisössä, jossa osallistumme viikoittain sananliturgiaan, sunnuntaisin eukaristiaan (ehtoollinen) ja kerran kuukaudessa niin kutsuttuun yhteiselämään kaikkien veljien kanssa. Neokatekumenaalinen tie syntyi vuonna 1964 Palomeras Altasin hökkelikylässä Madridissa. Slummiympäristö koostui yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista: mustalaisista, huumeiden käyttäjistä, suurelta osin lukutaidottomista ihmisistä, kodittomista, varkaista, prostituoiduista, nuorista rikollisista, siirtolaisista jne. Tässä ympäristössä Neokatekumenaalisen tien siemen löytyi. Köyhien ja syrjäytyneiden joukko, jotka saatuaan ilmoituksen kuolleista ja ylösnousseista Kristuksista, näki, kuinka Pyhä Henki herätti kristillisen kasvun kautta prosessin varhaisen kirkon katekumenaatin kuvaksi. 1960-luvun alussa Francisco José Gómez Argüello (Kiko), espanjalainen taidemaalari, joka sai mm. kansallisen taidemaalarin palkinnon vuonna 1959, löysi oman eksistentiaalisen kriisin jälkeen viattomien kärsimyksistä ristiinnaulitun Kristuksen mysteerin. Tämä kokemus sai hänet hylkäämään kaiken ja Charles de Foucauldin jalanjälkiä seuraten hän meni asumaan näiden Palomeras Altaksen köyhien joukkoon maan hyljeksitympään kolkkaan. Tässä prosessissa hän sai Neitsyt Marialta inspiraation: ”On luotava kristillisiä yhteisöjä, kuten Nasaretin pyhä perhe, jotka elävät nöyryydessä, yksinkertaisuudessa ja ylistyksessä.” Carmen Hernández, myös espanjalainen, tutkinto kemian alalta, oli koulutettu Kristuksen Jeesuksen lähetyssaarnaajien instituutissa. Hän valmistui teologiksi Valencian dominikaanien luona ja löysi Vatikaani II:n kirkolliskokouksen uudistamisen hengen monsignore Pedro Farnés Schererin kautta. Sisarensa välityksellä hän päätyi kosketuksiin Kiko Argüellon kanssa Palomerasin slummeissa ja alkoi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Kikon taiteellinen luonne, hänen oma eksistentiaalinen kokemuksensa sekä Carmenin teologia, pyrkimys evankelioimiseen ja pääsiäisen mysteeri muodostivat Vatikaani II:n kirkolliskokouksen uudistamisen hengessä "laboratorion" köyhien keskuudessa. Syntyi kerygmaattinen (ilosanomaa julistava), teologis-katekeetinen synteesi, joka on kuin selkäranka tälle aikuisten evankelioivalle liikkeelle, joka on Neokatekumenaalinen tie. Yhteisö perustuu kolmen asian varaan: Jumalan sanan liturgiaan, joka johtaa veljeyteen ja yhteisöön, sekä sitä kautta kypsään uskoon. Tietä eletään todeksi seurakunnissa, pienissä yhteisöissä, jotka koostuvat eri ikäisistä ja erilaisista sosiaalisista oloista tulevista ihmisistä. Näin uskovat johdatetaan lähempään yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa, mikä muuttaa heidät aktiivisiksi jäseniksi kirkossa, sekä uskollisiksi hyvän uutisen (kerygma) todistajiksi. Neokatekumenaalinen tie on väline aikuisten kristilliselle kasvamiselle uskossa ja johdattaa heitä vastaanottamaan kasteen. Tällä hetkellä Neokatekumenaalinen tie on levittäytynyt 134 kansakunnan keskuuteen viidellä eri mantereella. Tiehen kuuluu 21300 yhteisöä, 6270 seurakunnassa sekä 1668 perhettä, joista 216 ovat lähetystyössä (Missio ad gentes). Lisäksi on 125 seminaaria (Redemptoris Mater), joissa koulutetaan pappeja.  Miten olette päätyneet Suomeen? Noin kymmenen vuotta sitten vaimoni ja minä tunsimme kutsun tarjota elämämme ja perheemme evankeliumin tehtävään. Erilaisten perhesyiden takia emme voineet lähteä heti maastamme ennen kuin neljä vuotta sitten, jolloin menimme Tien perheyhteiselämään, jossa monia perheitä lähetettiin eri puolille maailmaa - myös Suomeen. Tarjouduimme lähtemään. Emme tienneet Suomesta juuri mitään, vain sen, että siellä on hyvin kylmää ja kieltä on erittäin vaikeaa oppia. Olemme Suomessa osa "Missio ad gentes" lähetystyötä, joka on pieni yhteisö koostuen neljästä tai viidestä perheestä, papin ja kahden selibaatissa elävän kanssa. Tehtävämme on ilmoittaa Kristuksen rakkaudesta ihmisille, etenkin niille, jotka ovat kaukana Jumalasta ja kirkosta - köyhille ja syrjäytyneille. Tätä varten teemme lähetystyötä torilla lauantaisin tai sunnuntaisin, missä rukoilemme ja laulamme kitaran säestyksellä. Lisäksi jaamme omaa kokemustamme Kristuksen pelastavasta työstä omassa elämässämme. Jaamme myös kerygmaattista katekeesia (opetusta ilosanoman voimasta). Nyt koronan aikana emme ole voineet tehdä "katuevankeliointia", mutta toivomme, että pian meillä olisi mahdollisuus palata torille evankelioimaan. Toisaalta annamme myös katekeesia (opetusta) aikuisille, minkä kautta he voivat tavata Kristuksen yhä uudelleen tai vasta ensimmäistä kertaa. Ihmiset, jotka osallistuvat katekeesiimme muodostavat myöhemmin uuden yhteisön ja evankeliumi leviää uusille alueille. 
0 Comments
|
RSS Feed