Abortti - luontoäidin auttamista?

Aborttikeskustelu on usein tulenarkaa ja hedelmätöntä. Pro-life näkökulmasta aborttiin osallistuneet henkilöt tuomitaan usein pahuuden ruumiillistumiksi. Pro-choice (=aborttioikeuden kannattajat) näkökulmasta taas aborttia vastustavat henkilöt leimataan usein naisten ihmisoikeuksien sortajiksi, jotka eivät ymmärrä, ettei etiikka ole aina mustavalkoista. En itse hyväksy aborttia missään tilanteessa ja olen avoimesti kieltäytynyt omassa ammatinharjoittamisessani kirjoittamasta aborttilähetteitä tai määräämästä potentiaalisesti abortoivia hormonaalisia ehkäisyvalmisteita. Haluan silti keskustella niiden kanssa, jotka ajattelevat toisin. Olen siksi yrittänyt ymmärtää myös pro-choice näkökulmaa. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä minulla on paljon kasvettavaa etiikkaan liittyen.

Eräs pro-choice ajattelutavan taustalla oleva käsitys vaikuttaisi liittyvän evoluutioteoriaan ja sen soveltamiseen käytäntöön. Evoluutio tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että eliölajit kehittyvät luonnonvalinnan ja kilpailun seurauksena. Huonot ominaisuudet, perimät ja yksilöt eivät pärjää kilpailussa, joten nämä ominaisuudet karsiutuvat. Hyvät ominaisuudet, perimät ja yksilöt taas pärjäävät, ja siksi ne saavuttavat kilpailuedun, mikä johtaa näiden ominaisuuksien jalostumiseen eliölajissa.

Jos ihmisen kehittymistä kohdussa tarkastellaan evoluution ja luonnonvalinnan näkökulmasta, voidaan sanoa, että usein sairaat ja vaikeasti vammaiset lapset menehtyvät jo kohdussa. Suurin osa - yli 50% - keskenmenoista johtuu sikiön sairauksista, mm. kromosomipoikkeavuuksista. Luonnonvalinta on armotonta: sairaat pärjäävät heikommin.

Joskus keskenmenoon viitataankin sanomalla: "Luontoäiti hoitaa ne yksilöt, joiden elämä tulisi olemaan yhtä kärsimystä." Tavallaan tämä voi olla myös lohduttava ajatus keskenmenon saaneelle. Keskenmenon saanut saattaa ajatella: "Eloon jääminen olisi merkinnyt pelkkää kärsimystä, joten on hyvä, että hän pääsi parempaan paikkaan." Kärsimyksen näkökulmasta luontoäiti ja luonnonvalinta voidaan tällöin nähdä myös armollisina. Tai no... se riippuu toki siitä, miten kuolemaan suhtaudutaan.

Evoluution ymmärtäminen on saanut ihmiset ajattelemaan, voisivatko he itse puuttua evoluutioon. Voisiko ihmisrotua alkaa jalostaa paremmaksi, terveemmäksi ja menestyvämmäksi? Eugeniikka tarkoittaa juuri tätä: ihmisrodun jalostamista. Eugeniikan kehitti Sir Francis Galton (1822-1911).  Käytännössä eugeniikka tarkoittaa ominaisuuksiltaan parhaimpina pidettyjen ihmisten lisääntymisen rohkaisemista ja huonoimpina pidettyjen ihmisten lisääntymisen rajoittamista tai estämistä. Toisessa maailmansodassa kaasukammiot rakennettiin mm. eugeniikan tavoitteiden saavuttamiseksi.

​Vaikka aborttipäätökseen vaikuttavat monet eri tekijät, liittyy aborttiin varmasti aina ajatus siitä, että kohdussa siinneen ihmislapsen kannalta kuolema olisi parempi vaihtoehto kuin elämä. Jos lapsi on ei-toivottu, saatetaan ajatella, ettei hän saisi lapsuudessa riittävästi rakkautta ja huolenpitoa, ja siksi raskaus olisi parempi keskeyttää heti alkujaan kuin odottaa kasvaako lapsesta rikollista. Oikeuden syntyä toivottuna nähdään tällöin vaikuttavan siihen, onko lapsella oikeutta omaan elämäänsä. Tietyllä tavalla eugeniikka on läsnä tällaisessa ajattelussa: Jos kasvava ihminen ei saa riittävän hyviä edellytyksiä elämälleen, on hänen parempi kuolla. Jos ihmisestä on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä, ei hänen elämällään ole arvoa. Vain terveillä ja toivotuilla on oikeus elämään.

Mutta onko abortti luontoäidin auttaista? Tekeekö luontoäiti virheen, jos vaikeasti vammaisen lapsen elämä ei pääty keskenmenoon? Tuleeko luontoäitiä tällöin auttaa, jotta ihmissuku jalostuisi terveemmäksi?

​Suomen terveydenhuollossa sikiöseulontojen tavoite ei ole eugeniikka, siis vaikeasti vammaisten lasten tunnistaminen ja eliminoiminen abortoimalla. Tiedän tämän isänä, jonka lapsella todettiin rakenneultraäänitutkimuksessa vaikea sairaus, jota voitiin hoitaa ja lapsi jäi eloon! Silti eugeniikka langettaa varjon myös Suomen sikiöseulontojen ylle. Moni ajatteleekin: "Jos seulonnoissa ilmenee jotakin vakavaa, voidaan raskaus päättää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan." Kukapa toivoisi vammaista lasta?

Enollani oli Downin syndrooma. Kun monella vanhemmalla pikkulapsivaihe kestää vain muutaman vuoden, merkitsi vammaisen lapsen saaminen isoäidilleni sitä, että hän oli pienen lapsen äiti eläkeikään saakka ja vielä pidemmällekin. Enoni on jo menehtynyt, mutta muistan hänet aina iloisena ja hyväntuulisena aikuisena lapsena. Hän jakoi ympärilleen toivoa ja hyvyyttä. Hänen elämänsä oli merkityksellinen monen ihmisen kannalta. Ei se toki ollut vailla kärsimystä hänelle itselleen, eikä varmasti isovanhemmilleni.

Toisen maailmansodan aikaan sijoittuvassa lääkärisarjassa Charité todetaan: "Lääketieteen perusta on rakkaus." Ajattelen, että rakkaus ohjaa suojelemaan elämää ja jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Rakkaus pakottaa auttamaan, vaikka potilas olisi hyvin vakavasti sairas, eikä hänellä olisi paljoa mahdollisuuksia. Todelliseen rakkauteen ei kuulu delete-nappulaa, vaan ehdoton auttaminen loppuun saakka. Miksi? Koska täydellisintä rakkautta on se rakkaus, joka antaa jopa henkensä lähimmäisensä edestä.

Joskus luontoäiti voi olla kova ja armoton heikoimpia kohtaan. Todellista ihmissuvun jalostumista ei ole kuitenkaan se, että myös me muutumme koviksi ja armottomiksi pienimpiä, heikoimpia ja sairaimpia kohtaan. Todellista ihmisyyden jalostumista on sen sijaan se, että Kristus saisi kasvaa meissä. Vain Kristuksen kautta voimme alkaa rakastaa kuin hän.

---