Vastaus Anssi Simojoen artikkeliin: Lisääntykää ja täyttäkää maa

Arvoisa Anssi Simojoki, haluaisin kirjoittaa Sinulle lyhyen vastineen LHPK:n vuosikirjassa 2018 kirjoittamaasi artikkeliin Lisääntykää ja täyttäkää maa (s. 85-96). Pyydänkin näin julkisesti, että tarttuisit haasteeseen ja voisimme käydä pienen julkisen (mutta leikkimielisen) debatin (kummallakin esim. 2 puheenvuoroa ja loppusanat) liittyen ehkäisyn etiikkaan, josta olet julkisesti opettanut. Miksi ryhtyisit tähän haasteeseen? Olet antanut LHPK:n opetusviranhaltijan julkisen äänen kysymykseen raskaudenehkäisystä ja toivon, että voisit rohkeasti myös puolustaa näkemyksiäsi tällaista "katolista rigoristia" vastaan. :) Ajattelen nimittäin, että katolinen, kirkon historiallinen käsitys raskaudenehkäisystä on raamatullinen oppi, jota meidän tulisi seurata yhtä uskollisesti kuin seuraamme muitakin kysymyksiä, kuten vaikka kysymystä paimenviran sukupuolisidonnaisuudesta miehille. Välillämme on siis pieni ristiriita sen suhteen, mitä uskomme Raamatun opettavan seksuaalisuudesta.

Haluan antaa Sinulle ensin kiitosta, sillä artikkelissasi on paljon ansiokasta ja hyvää! Kuvaat artikkelissasi havainnollisesti yhteiskuntamme lapsivastaisuuden kasvua ja sitä, kuinka väestöräjähdykseen liittyvät pelot ovat usein hieman suhteettomia varsinkin, kun niitä esittävät hyvinvoinnin huipulla kylpevät vauraat länsimaalaiset, joiden omaisuudesta riittäisi monelle Afrikan perheelle loppuelämän elanto. Lienet oikeassa myös siinä, että Afrikan todennäköisempi ongelma on korruptio kuin runsaslapsiset perheet. Kirjoitat, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, mihin liittyy oleellisesti myös sukupuolisuus sekä miehen ja naisen välinen komplementaarinen avioliitto ja se, että "avioliittoon kuuluu olennaisesti lisääntyminen." Vastaa aamenta! Olemme varmasti samaa mieltä myös siitä, että ihminen voi joko kirkastaa ruumiissaan Jumalan kuvallisuutta tai sitten edustaa sitä vääristyneesti. Puhut tähän liittyen luonnonvastaisuuksista ja erilaisista perversioista.

Otat myös hienosti esille seurakunnan ja Kristus-sulhasen suhteen sekä Karitsan häät, joita jo maanpäällisen avioliiton on tarkoitus heijastaa. Erityisesti pidin näistä lauseistasi: "Jumalan persoonallinen rakkaus ihmiseen on tulista, pyhää, ylevää, sanoinkuvaamattoman voimaperäistä, ruumiillista yhdistymistä Jumalan kanssa hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa" ja "Rakkauteen sopii sama kuin purjehtimiseenkin: ollaan perillä onnen tilassa heti, kun vene on irronnut laiturista." Olen samaa mieltä, että rakkaus ei varsinaisesti ole väline esimerkiksi lasten hankkimista varten. Yhdyn myös siihen, että luonnonmukainen rakkaus on hedelmällistä. Hedelmällisyys on ikään kuin sisäänkirjoitettu aviorakkauden ja yhdynnän todellisuuteen. Kirjoitat: "Varhainen kirkko torjui avioeron sekä sen ajan keinoin harjoitetun lapsiluvun rajoittamisen puoskareineen, abortteineen ja heitteillejättöineen." Tunnet varmasti, että tuona aikana lapsia ehkäistiin myös eläinperäisesti valmistetuilla kondomeilla, erilaisilla magiaankin perustuvilla rohdoksilla ja kuuluisalla keskeytetyllä yhdynnällä (coitus interruptus).

Viittaat myös stoalaisuuteen ja heidän kielteiseen suhtautumiseensa aborttiin, joka "sotii luonnon omaa lakia - lex naturae - vastaan." Tunnet varmasti, että kristillinen traditio omaksui luonnonoikeusajattelun, eikä se tarkoittanut vain abortin, vaan kaikenlaisen keinotekoisen ehkäisyn vastustamista, sillä ajateltiin, että luonnollinen yhdyntä sisälsi hedelmöittymisen mahdollisuuden, kun taas yhdyntä, jossa käytettiin ehkäisyä, soti tätä luonnollisen yhdynnän päämäärää vastaan ja oli siksi epäluonnollinen tai luonnonvastainen, kuten vaikkapa anaalinen yhdyntä.

Kirjoitat lapsiin liittyen, että avioliitto, josta suljetaan tietoisesti ulkopuolelle Jumalan lisääntymiskäsky, ei ole avioliitto ollenkaan, vaan kuudennen käskyn rikkomista! Viittaat myös Bonhoefferiin, joka sanoo: "Pelkkä sokea vietti ei yksin voi esiintyä Jumalan tahtona, jolle jätetään lopullinen vastuu seurauksista. Avioelämässä on mukana kaksi ihmistä, joille on annettu kyky ajatella järkevästi, vastuullisesti." Tässäkin olen, ja myös katolisuus on, samaa mieltä. Avioliittoon kuuluu kokonaisvaltainen antautuminen Jumalalle (jossa meillä on aina kasvettavaa) ja samalla vastuullisuus, joka voi tarkoittaa joskus perhekoon säätelyä (moraalisesti oikeilla menetelmillä.) Nämä eivät sulje toisiaan pois. Silti iso perhe ei ole minusta osoitus huonosta onnistumisesta harjoittaa perhekoon säätelyä, vaan valtava Jumalan siunaus. Kukaan lapsi ei ole vahinko, sillä Jumala antaa jokaisen lapsen.

Menen seuraavaksi varsinaiseen aiheeseen eli ehkäisyyn. Artikkelisi ottaa siis kantaa, että lapsiluvun säätely on sallittua. Tässä olen samaa mieltä. Varsinainen kysymys kuitenkin on: onko lapsilukua sallittua säädellä keinotekoisilla ehkäisymenetelmillä kristillisen etiikan näkökulmasta? Tähän artikkelisi näyttää vastaavan myönteisesti ja jos sopii, jatkaisin tätä pidemmälle.

Näytät rinnastavan keinotekoisen ehkäisyn ja luonnollisen perhesuunnittelun (ns. rytmimetodin) sanoen: "Miksi se [luonnollinen perhesuunnittelu] olisi Jumalalle otollisempi kuin jokin muu laskelmoitu tapa käyttää järkeä ja koettaa estää hedelmöittyminen?" Yksi iso syy on minusta se, että luonnollinen perhesuunnittelu ei ole keinotekoista ehkäisyä. Se ei sisällä yhdyntää, joka olisi pyritty tekemään hedelmättömäksi. Jumalan komplementaarista kuvaa miehen ja naisen seksuaalisuudessa ei ole muutettu, vaan se on yhä elämälle avoin, heijastaen Kristuksen ylitsevuotavaa ja pyhittävää rakkautta seurakuntamorsianta kohtaan. Miehen ja naisen muodostama yhden lihan yhteys on biologisesti katsoen täydellinen, eikä siinä ole vajausta.

Sitten kysyt: "Missä päin Raamattua aviollisen käytöksen rajat on tarkoin määritelty?" Niin, itsekin viittaat artikkelisi alussa Jumalan lisääntymiskäskyyn jopa niin, että tahallinen lapsettomuus ei ole avioliitto laisinkaan(!) Samoin et näytä hyväksyvän homoseksuaalisuutta tai muita perversioita. Kannatat siis jonkinlaisia rajoja itsekin. Tulkitsen, että rajasi ovat a) avioliitossa pitää olla ainakin muutama lapsi, jonka jälkeen keinotekoinen ehkäisy on ok ja b) avioliitto miehen ja naisen välillä on ainoa konteksti, jossa seksuaalisuus on sallittua. Ymmärränkö oikein? Oma kysymykseni on: missä päin Raamattua meille on annettu lupa tehdä yhdyntä hedelmättömäksi, kun Jumala sanoo "olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa"?

Kirjoitat myös: "On jopa näkemyksiä, että jo siemennesteen virtaaminen naisen sukuelinten ohi olisi synti. Raamatulla sellaista ei voi perustella." Sanot synniksi kuitenkin siemennesteen virtaamista ohi naisen sukuelinten esim. homosuhteissa ja perversioissa, ilmeisesti tarkoittanet myös masturbaatiota? Sen sijaan avioliitossa (jos on jo hankittu muutama lapsi?) siemenneste saa virrata mihin vain, eikä se ole luonnonvastaista? Ymmärränkö oikein?

Lopuksi vielä omat teesini ranskalaisin viivoin, mikäli innostuisit lyhyestä debatista.

- Jumala on siunannut avioliiton sanomalla: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa." Tämä koskee positiivisesti jokaista avioliittoa ja jokaista yhdyntää. Jos sanomme yhdellekin yhdynnällä: "keinotekoinen ehkäisy on ok" annamme luvan rikkoa tai tehdä toisin kuin Jumala on käskenyt. Emmehän me vastaavasti spekuloi, milloin esimerkiksi Jeesuksen sanat: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", eivät olisi enää voimassa. Sen sijaan Jumalan sanat ovat aina voimassa.

- Ihminen on miehen ja naisen avioliittona kuva Jumalasta. Myös aviollinen yhden lihan yhteys on kuva Jumalasta. Jumala ottaa vastaan jokaisen ihmislapsen, joka tulee hänen tykönsä, ja Kristuksen rakkaus kantaa seurakunnassa aina hyvää hedelmää. Kristuksen ja seurakunnan yhtyminen, unio, ei siis ole koskaan hedelmätöntä. Tätä kuvaa Jumalasta avioliitonkin yhteyden tulisi uskollisesti kirkastaa, eikä tehdä tyhjäksi tai muuttaa.

- Olen kirjassani käynyt läpi keinotekoiset ehkäisymenetelmät ja esittänyt, että keinotekoinen ehkäisy voi toimia lääketieteen näkökulmasta abortoivasti. Elämän kunnioittaminen on minusta elämän pyhyyden vaalimista hedelmöityshetkestä alkaen. Hormonaaliseen ehkäisyyn, kuten myös mahdollisesti kondomiin ym. estemenetelmiin, liittyy riski pienen ihmisen alun menettämisestä tuon ehkäisymenetelmän vuoksi. Luonnollisessa perhesuunnittelussa ei ole tällaista riskiä ja ainakin joidenkin tutkimusten mukaan se on varsin luotettava menetelmä välttää raskautta moraalisesti vaikeissa tilanteissa. Siksi minusta luonnollinen perhesuunnittelu on ainoa moraalisesti vastuullinen tapa "siirtää" lasten saamista, jos perheessä on siihen oikeutettuja syitä.

Kunnioittavasti,
Miikka

---