Julkaisin vuosi sitten nämä nettisivut ja kirjan ehkäisystä. Haluaisinkin nyt katsoa hieman taaksepäin ja pysähtyä pohtimaan, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Samalla haluaisin rohkaista Sinua tulemaan mukaan tähän projektiin ottamalla minuun yhteyttä, mikäli koet ne teemat tärkeiksi, joista olen kirjoittanut. Voisimme esimerkiksi julkaista sivuillani joitakin teologisia/ lääketieteellisiä vieraskynä-blogeja tai pohtia, miten edistää ihmiselämän kunnioittamista hedelmöittymisestä alkaen. Pyydän myös, että muistaisit minua ja tätä projektia rukouksin. Mitä siis ehkäisyn etiikka -projektista on seurannut? Ehkäisyn etiikka -projekti alkoi oikeastaan jo vuonna 2017, kun eräs myöhemmin minulle läheiseksi tullut ystäväni esitti kysymyksiä ehkäisystä, ja siitä miten luterilaisuudessa suhtaudutaan ehkäisyn käyttämiseen (olin itse silloin vielä luterilainen). Tämä kysymys tuntui minusta hyvin kiinnostavalta ja havaitsin melko nopeasti, millainen tabu aihe oli kristillisissä piireissä. Niinpä lähdin tutkimaan, mitä ehkäisystä oli kirjoitettu ja luin alkuun muutaman kirjan aiheesta (esim. tämä, tämä ja tämä). Yritin perehtyä mahdollisimman erilaisiin kirjoituksiin ja argumentteihin. Melko pian aloin ajatella, että aihe olisi tärkeää nostaa keskusteluun ja ehkäisystä pitäisi kirjoittaa lisää suomeksi. En muistanut, että ehkäisyä olisi käsitelty lainkaan esimerkiksi rippikoulussa, enkä oikeastaan muistanut kuulleeni aiheesta yhtään opetusta seurakunnissa tai hengellisissä tilaisuuksissa, joissa olin käynyt. Tämä oli hätkähdyttävää! Melko pian törmäsin myös katoliseen kirjallisuuteen aiheesta (esim. tämä) ja huomasin, että katolisessa maailmassa avioliitto-, perhe- ja seksuaalietiikka oli sangen selkeää ja siitä opetettiin johdonmukaisesti ja kauniisti. Luin myös paavi Paavali VI:n kiertokirjeen Humanae vitae sekä muita katolisia paimenkirjeitä (esim. tämä). Vuoden 2018 aikana aloin valmistella kirjaa ehkäisystä lähinnä lääketieteen ja elämän alun näkökulmasta. Perehdyin lääketieteellisiin julkaisuihin ehkäisymenetelmien vaikutusmekanismeista kirjallisuuden ja tutkimusten kautta. Tutustuin myös pro-life järjestöjen kannanottoihin aiheesta (esim. tämä ja tämä). Ajattelin, että elämän alun etiikka olisi hyvä lähestymiskulma aiheeseen (vaikkakaan ei mitenkään ainoa tai edes paras mahdollinen), sillä ihmiselämän suojelu on läheinen teema varsinkin monille kristityille. Vuoden 2018 lopulla julkaisin projektini nettisivujen ja pdf-kirjan muodossa, sillä ajattelin, että tämä olisi nopeampi ja helpompi tapa saada kirja mahdollisimman monen saataville verrattuna esimerkiksi omakustanteeseen. Vuosi 2019 alkoi kiinnostavasti, kun kollegani jakoi julkaisuni Lääkärit facebook-palstalle, jossa on jäsenenä 10000 lääkäriä eli noin puolet Suomen lääkäreistä. Liityin itse ryhmään vähän myöhemmin ja huomasin, että postaus oli kerännyt useita satoja kommentteja. Kävimme noin viikon aikana mielenkiintoisen keskustelun ehkäisyn etiikasta kymmenien kollegoideni kanssa. Kommentteja taisi olla parhaimmillaan yli tuhat, mutta osa kommenteista poistettiin. Keskustelusta oli kuitenkin paljon hyötyä itselleni ja olen siitä kiitollinen. Kyseinen keskustelu taisi olla myös vuoden 2019 laajin keskustelu Lääkärit-ryhmässä! Lisäksi Suomen suurin kristillinen blogi Hulluinhuonelainen mainitsi kirjastani lukuvinkillä. Blogi toimi(i) keskustelunherättäjänä/ -alustana vanhoillislestadiolaisuuden sisällä, muttei edusta virallisesti vanhoillislestadiolaisuutta tai sen kattojärjestöä. Ehkä tästä johtuen ehkäisyaiheinen blogi keräsi mukavasti näyttöjä (n. 14 700 eli toiseksi eniten koko blogin historiassa!) sekä valtavasti keskustelua, jota suosittelen vilkaisemaan. Kuluneen vuoden aikana olen jatkanut aiheesta kirjoittamista, sillä ehkäisyn etiikasta muotoutui kirjan lisäksi projekti. Erityisesti artikkeli Vastaus Anssi Simojoen artikkeliin: Lisääntykää ja täyttäkää maa keräsi paljon kommentointia facebookissa. Kirjoituksen taustaksi mainittakoon, että ennen katoliseen kirkkoon liittämistä kuuluin itse noin 13 vuotta Lähetyshiippakuntaan (lyh. LHPK, ent. Luthersäätiö) ja yritin siksi haastaa LHPK:n kunnioitetun teologin ajattelua, joka oli julkaistu LHPK:n vuoden 2018 vuosikirjassa. Leikkimielistä debattia ei kuitenkaan syntynyt, sillä vastapuoli vetosi kiireisiin. Kesällä Hapatusta-tiimi oli minuun yhteydessä ja minulta pyydettiin ilokseni ehkäisyaiheista blogia Hapatukseen. Kirjoitin blogini lääketieteen taustalla olevista erilaisista maailmankuvista, jotka vaikuttavat siihen, miten näyttöön perustuvaa (ns. evidence-based) tiedettä tulkitaan. Naturalistisen maailmankuvan sisällä elämän suojelu sikiämisestä alkaen ei vaikuta välttämättä kovin mielekkäältä, kun taas jumalauskon sisällä elämän koskemattomuuden vaalimiselle on mielekkäämpi pohja, sillä tässä maailmankuvassa ihmisellä on tämän näkyvän todellisuuden ylittävä vastuu teoistaan. Pointtini oli, ettei naturalistinen maailmankuva ole ainoa tulkintavaihtoehto lääketieteelle, vaikka sillä vaikuttaakin olevan ainakin Suomen yliopistoissa melko vahva asema. Myös kristillisessä mediassa kirjoitettiin vuoden 2019 aikana ehkäisystä ja minua haastateltiin Uuden Tien lehtijuttuun aiheesta. Kävin mielenkiintoisen keskustelun toimittaja Karoliina Rauhio-Pokan kanssa, josta vain murto-osa päätyi pieneen osuuteeni jutussa. Lisäksi teeman ympärillä on käynnistynyt ilahduttavasti muutakin liikehdintää. Eräs luterilainen teologiystäväni julkaisi alkuvuodesta kirjan seksuaalietiikasta täällä ja eräs luterilainen lääkärikollegani on aloittelemassa omaa blogiaan täällä, jossa kirjoitukset lähtevät liikkeelle perhesuunnittelun etiikasta. Ehkäpä jatkossa julkaisen joitakin pohdintoja näihin kirjoituksiin liittyen. Pyydän joka tapauksessa, että rukoilisit myös ystävieni projektien puolesta. Olen lisäksi iloinnut niistä yhteydenotoista, joita olen saanut nettisivujeni kautta ulkomaita myöten. Ehkäisyn etiikka -projekti on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita, joista kiitän Jumalaa. Toivon, että olisin voinut olla rohkaisemassa suurperheellisiä arvokkaassa kutsumuksessaan Jeesuksen tiellä, samalla kun yhteiskunnassammekin on alettu ihmettelemään, miksi lapsia syntyy aina vain vähemmän (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Tavoitteeni ei ole moralisoida niitä, jotka käyttävät keinotekoista ehkäisyä, sillä en usko sen auttavan ketään. Tavoitteeni ei ole myöskään sanoa, että osaisin tulkita itse etiikkaa tai Raamattua paremmin kuin joku muu. Sen sijaan tavoitteeni on synnyttää keskusteluja ja sisäisiä pohdintoja. Haluaisin auttaa kristittyjä sisariani ja veljiäni kohti katolista totuutta seksuaalisuudesta, mutta siinä roolini voi olla korkeintaan vain kyseenalaistamassa joitakin rationaalisia esteitä, joita meillä voi olla totuuden näkemiselle. Enkä lisäksi luota arvostelukykyni erehtymättömyyteen, vaan katolisen kirkon opetusvirkaan, sillä olen vakuuttunut, että Jumala johtaa katolista kirkkoa niin, ettei tie taivaaseen suhteellistu. Lopuksi vielä pieni mainos tulevasta. 31.3. olen mukana STI:n (Suomen teologinen instituutti) järjestämässä paneelissa Lapset ovat Herran lahja. Tämä paneeli videoidaan ja se tulee katsottavaksi Youtubeen. Paikan päälle kannattaa kuitenkin tulla, sillä paneelin jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä, sekä keskustella kasvotusten. Tervetuloa siis mukaan! Jos sinulla on herännyt kysymyksiä, olethan rohkeasti yhteydessä! Hyvää Joulua ja Uutta vuotta 2020! Saakoon Kristus syntyä sydämissämme ja perheissämme!
2 Comments
Karoliina Rauhio-Pokka
12/30/2019 10:36:32 pm
Kiitos myös sinulle kiinnostavasta keskustelusta! Uuden Tien juttu sai paljon palautetta. Huomaa kyllä, ettei asiasta keskustella riittävästi. Monet kehuivat juttua, toiset taas kokivat sen ahdistavana. Aihe on niin herkkä ja ihmisten tilanteet ja elämänhistoriat niin moninaisia, että on ymmärrettävää, että aihe herättää monenlaisia tuntoja.
Reply
Miikka Nummenpää
12/31/2019 02:35:30 am
Mukava kuulla, että pohdinnat jatkuvat gradun äärellä! Kun saat sen valmiiksi, olisi mielenkiintoista tutustua siihen. :)
Reply
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |