Mitä voimme oppia vanhemmuudesta Jeesukselta?

Jokainen kristitty on kutsuttu seuraamaan Jeesusta elämässään. "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias", Jeesus opetti. Mutta mitä Jeesuksen seuraaminen sitten käytännössä on? Lyhyt vastaus on imitatio Christi. Se tarkoittaa Jeesuksen esikuvan seuraamista, Jeesukseen samaistumista ja jopa Jeesukseksi tulemista. Tämä ei ole pelkkää ulkoista Jeesuksen imitoimista, sillä kyseessä täytyy olla sisäisen muutoksen, jotta Jeesuksen seuraaminen olisi rehellistä ja aitoa. Niinpä Jeesuksen seuraaminen on sydämen muutosta kohti Kristuksen sydäntä. Tämä on sydämen muutosta kivisydämestä kohti lihasydäntä, joka kykenee rakastamaan kuin Jeesus. Juuri rakkaus on imitatio Christin päämäärä. "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne." Joh 13:34.

Rakkaus on passio eli intohimo. Se on hyvän tekemisen polttoainetta. Jumala on rakkaus ja Hän rakastaa aina luomaansa ihmistä, vaikka tämä olisi langennut syntiin. Tämä tulee ilmi Jeesuksen elämässä ja kuolemassa, sillä Jumala syntyi Jeesuksessa ihmiseksi silloin, kun vielä olimme syntisiä. Kaiken takana on Jumalan pohjaton ihmisrakkaus. Imitatio Christi kutsuu meitä rakastamaan kuin Kristus. Miten Kristus sitten rakasti? Hän rakasti antamalla henkensä ystäviensä edestä. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13. Tätä on täydellinen rakastaminen.

Mutta miten tämä liittyy vanhemmuuteen? Jeesushan eli selibaatissa. Hänhän oli naimaton. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, mikä on kutsumus, vaan rakkaudesta. Avioliitto ja naimattomuus ovat erilaisia kutsumuksia, mutta molempien kutsumusten malli ja esikuva on rakastaa, kuten Kristus rakasti. Tämä on itsensä uhraamista lähimmäisensä edestä jopa kuolemaan asti. Avioliitossa lähimmäisiä ovat puoliso ja lapset - sekä syntyneet että tulevat. Selibaatissa lähimmäisten kirjo voi olla paljon laajempi. Molemmissa kutsumuksissa Jeesuksen seuraajat tunnistetaan Jeesuksen rakkaudesta: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35.

Entä miten tämä kaikki liittyy lasten saamiseen? Miten itsensä uhraava rakastaminen liittyy lapsiin ja ehkäisyyn? Katsotaanpa seuraavaksi minkälaisten syiden vuoksi ihmiset estävät lasten saamista. Kommentit on koottu Iltalehden artikkelista 21.5.2018.

"Lapsi ei kiinnosta, koska koen, että se on minulta itseltäni pois. En näe saavani lapselta mitään sellaista, että olisin valmis jättämään jotain omasta elämästäni ”tauolle”. Mies tietää tilanteen ja on alkanut pikku hiljaa myös ymmärtämään asioiden laidan. On mukava nukkua hyvät yöunet, harrastaa ja matkustella ilman, että täytyy miettiä vastuuta muista. Vaipparalli, itkut, sairastelut ja valvominen ei todellakaan kiinnosta."

"Haluan elää itsenäisesti vapaana, mennä minne haluan ja tehdä mitä haluan ilman kahleita."

"Nykyaikana opinnot ja uralle pääsy kestävät niin kauan, että on lähes mahdotonta tehdä lapsia parikymppisenä, ellei ole valmis uhraamaan urastaan."

"Aion pysyä vapaaehtoisesti lapsettomana, koska tämä maailma on menossa ilmastonmuutoksineen ja järkyttävine ympäristötuhoineen siihen suuntaan, että ei täällä homo sapiens pysty edes elämään parin sadan vuoden kuluttua. Vain itsekkäät ja täysin vastuuttomat ihmiset hankkivat nykypäivänä lapsia."

Myös Väestöliiton Perhebarometrin 2017 mukaan yleisimpiä syitä lasten saamisen estämiseen olivat oma ura, oma elämäntyyli ilman lapsia ja se, että moni muu asia tuntuu kiinnostavammalta kuin lapsiperhearki. Ilmastonmuutokseen viitaten lasten saamista on pidetty jopa itsekkäänä ja vastuuttomana.

Miksiköhän ihminen on kuitenkin luotu sellaiseksi, että avioliitossa eläessään lapsia syntyy normaalitilanteessa jopa yli kymmenen, jos hän ei tee jotakin estääkseen tätä tapahtumasta? Onkohan tämä vain ikävä luonnonlaki vai voisiko tällä olla jotakin tekemistä imitatio Christin kanssa? Onko lisääntyminen jotenkin alhaista ja primitiivistä ihmisruumiin toimintaa ja ehkäiseminen taas jotakin, joka nostaa ihmisen luonnon yläpuolelle vastuullisena ja järjellisenä olentona?

Kun tulkitsen yllä mainittuja syitä estää lasten saamista, ovat nämä syyt minusta pohjimmiltaan melko itsekkäitä. Itsekkyydellä tarkoitan sitä, että niissä asetetaan oma etu toisen (tässä tapauksessa oman tulevan lapsen) edun edelle. Niistä on vaikeaa tai jopa mahdotonta tunnistaa Kristuksen rakkautta, joka uhraa itsensä ja koko elämänsä lähimmäisensä edestä. Niistä on myös vaikeaa tunnistaa sellaista nöyryyttä, joka jättää itsensä ja koko elämänsä Jeesukselle ja sanoo: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet."

Imitatio Christi on Kristuksen esikuvan tavoittelemista omassa elämässä. On selvää, että tässä olemme vajaita ja keskeneräisiä. Keskeneräisyyden ei tulisi kuitenkaan olla se olotila, johon tyydymme. Jeesus opetti: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Tätä tehtävää varten tarvitsemme Kristuksen armoa. Vain Jumalan armon avulla tämä on meille mahdollista. Kun pyydämme Jumalalta armoa tullaksemme paremmiksi kristityiksi tai Kristuksen kaltaisiksi opetuslapsiksi, Hän ei taida useinkaan muokata meitä yliluonnollisesti kohti tätä päämäärää. Sen sijaan "vaipparalli, itkut, sairastelut ja valvominen" voivat olla juuri se armo, jonka kautta voimme kasvaa kohti Kristusta. Lapset voivat olla juuri se risti, jonka kautta imitatio Christi voi alkaa enentyä meidän sydämissämme. Älkäämme siksi pelätkö ottaa ristiämme ja seurata Jeesusta!

Millaista on siis vanhemmuus Jeesuksen esimerkin mukaan? Millaista on aviorakkaus Jeesuksen esimerkin mukaan? Mitä on Kristuksen kaltaiseksi tuleminen isänä ja äitinä?

Katso Kristuksen kasvoja, mietiskele Häntä ristin tiellä, tunne Hänen rakkautensa meitä kohtaan, koe Hänen tuskansa, kun hän meni ristille meidän tähtemme. Lopuksi pyydä Häneltä uskoa, toivoa ja rakkautta, ja "mene ja tee sinä samoin." Luuk. 10:37.